Laskusuhdanteessa yritykset ovat vähentäneet sponsorointia. Onko sponsorointi vain turha kulu, jonka voi käyttää järkevämminkin ja enemmän koordinoidusti? Sponsoroitu kohde kuitenkin käyttää sinun firmasi logoilla varustettuja tuotteita ja jos hänellä menee hyvin, sinullakin menee hyvin. Mitäs sitten, kun ei mene hyvin? Kaikki, jotka tekevät jotain kansallisella tasolla (urheilijat, taiteilijat, muusikot, näyttelijät, mallit, poliitikot) saavat kyllä palstatilaa ja aikaa TV:ssa, jos jotain edes semi-merkittävää on tullut tehtyä. Tästä kuuluu tietenkin kiitos sille, että Suomessa ei tapahdu niin paljon suuren maailman kiinnostuksen ylittäviä asioita, että TV:ssa ei olisi aikaa näyttää myös Kempeleläisiä lentopalloilijoita.
Oikeastaan idea sponsoroinnista lähti tänään golfkentällä, kun mietittiin Tiger Woodsin yhtä ratkaisulyöntiä Mastersissa vuonna 2005. Lähestymisessä Niken pallo vieri 17 sekuntia reikään 15 miljoonan ihmisen katsoessa sitä. Tuollaista oman tuotteen esittelyä ei saa rahalla. Nike on maksanut miljoonia Tigerille tuotteidensa käyttämisestä, mutta netonnut miljardeja, joten heidän kannaltaan sponsorointi on kannattavaa. Pienellä tuurilla sinun sponsoroitavasi voi tehdä Suomen ennätyksen omassa lajissaan ja silloin TV-kamerat ovat kyllä paikalla hääräämässä.
Sponsoroinnissa varmasti eniten arveluttaa se, että itse ei pysty juuri vaikuttamaan sponsoroitavan menestykseen. Vaikka olisit hankkinut uimarille uimapuvun tai muusikolle kitaran, niin kuitenkaan kumpikaan ei välttämättä saavuta mitään ja rahat olisi todellakin voinut käyttää järkevämmin. Tähän on olemassa helppo ratkaisu: Ala tukemaan huippuja. Jos ostat Hanna-Maria Seppälälle uimapuvun tai HIM:n Mikko Lindströmille kitaran, niin todennäköisyys, että rahat menevät hukkaan pienenee. Tietenkään huippujen tukeminen ei ole halpaa, koska muutkin ovat tajunneet, että he vetävät mediaa ja ihmisiä puoleensa. Kiira Korpi oli vuonna 2009 suomalaisten yritysten suosituin kohde sponsorirahoille. Olisi kiva tietää, mitä Valio joutui pulittamaan vanukasmainoksista, jossa Kiira vähän pyörähteli luistimet jalassa.
Sponsorointi on markkinointia siinä missä mainosten laittaminen lehtiin. Valintojen maailmassa joutuu päättämään, että laittaako mainoksensa kalliilla Hesariin, jossa saa varmasti huomiota aikaan, vai kokeileeko onneaan ja tyytyy pienempään hypeen paikallislehdessä julkaistavalla mainoksella. Hiomaton timantti saattaa juosta 100m alle 10sekuntin, jolloin alusta asti mukana olleet sponsorit varmasti saavat omansa pois ja vähän enemmän. Toisaalta Tiger Woods ansioitui myös muualla kuin golfissa ja tällöin aika moni sponsori lähti kiroillen hänen kelkastaan pois.
Kysymys kannattaako lähteä sponsoroimaan jotain vai ei on minusta hyvin pitkälle fiilispeliä. Jos minulla olisi hyvä fiilis jostain jutusta/henkilöstä/joukkueesta, niin varmasti lähtisin mukaan. Hyvällä businessvaistolla sponsoroinninkin kääntää itselleen positiviiseksi rahavirraksi. Allun Grilli oli Mika Häkkisen ensimmäinen sponsori ja rahavirta on sisäänpäin vieläkin, vaikka Mika ei edes aja enää.
se olis KTM ny sit. 
Sponsoroinnista tulee oikeastaan kannattavaa vasta kun markkinajohtajuudesta kilpaileva firma onnistuu näyttävästi tukemaan kohderyhmänsä kannalta tarkoituksenmukaisen lajin nousevaa huippua. Karrikoidusti sanottuna siis, Tampaxin ei kannata sponsoroida Sienna ja Serena Williamsia tai edes Nyströmin siskoksia, koska ne eivät markkinajohtajana (ainakin käsittääkseni on markkinajohtaja) hyödy tuosta toimenpiteestä mitään, mutta ainahan raha kelpaa joten urheilijat varmasti ottavat sen vastaan.
Sen sijaan lukematon määrä tuotemerkkejä jotka olisivat hyötyneet vaikkapa Amin Asikaisen tukemisesta vielä tämän puolustaessa mestaruuttaan. Puhumattakaan sitten nousevista kyvyistä joiden potentiaalia on vielä mahdoton arvioida. On selvää että sponsorointiin liittyy samanlaisia riskejä kuin mihin tahansa mainontaan, on monia täysin sattumanvaraisia yhteyksiä joissa firman brändi voi joutua todella noloon valoon. Toisaalta, jos bisneksessä ei ole riskiä, niin eikö se silloin ole pelkkää tulonsiirtoa eikä mitään bisnestä?
Urheilua Tampaxin ei ehkä kannata sponssata hirveillä summilla, koska heidän tuotteet ei suoraan liity urheiluun mutta esim. jotain rintasyöpä-tutkimusta he voisivat hyvinkin auttaa. Markkinajohtajuus, kun ei ole kiveen kirjoitettua tietoa yleensä, niin jollain se tietoisuus omasta tuotteesta pitää markkinajohtajankin pitää korkealla. Korjaa jos olen Tampaxin kanssa väärässä.
Terve,
Täällä puhutaan sponsoroinnista ja itse olen autourheilussa mukana ja voinenkin sanoa, että sponsorointi ei ole niin halpaa kuin luullaan, mutta kannattavuuteen on mahdollisuudet varsinkin, jos uskaltaa ottaa selvää sponsoroitavasta kohteesta enemmän kysymällä kuin lukemalla ja kuulemalla. mm. autourheilua sponsoroiminen on erittäin kannattavaa, jos osaa sijoittaa kortinsa oikein varsinkin nuoriin ja tietenkin jo ammattilaisiin. Yleensä (yllämainittu tekstin kirjoittaja mukaanlukien) ihmiset eivät ymmärrä juurikaan milloin on urheilijan tärkeimmät ajat urallaan ja milloin hän tarvitsee tukea: Nuorena. Kaikenmaailman kiira korvet ym. eivät ole markkinarako, ei todellakaan. Ei uimarit saa näkyvyyttä tai yleisurheilijat tmv.
“Kiira Korpi oli vuonna 2009 suomalaisten yritysten suosituin kohde sponsorirahoille. Olisi kiva tietää, mitä Valio joutui pulittamaan vanukasmainoksista, jossa Kiira vähän pyörähteli luistimet jalassa.”
Suosituin kohde – ei missään tapauksessa – naurettavaa! 3 x 5 cm kannatustarra Nico Rosbergin kypärässä maksoi Batterylle eli Sinyberycoffille 750 000 euroa, Fonecta maksaa Kovalaisen Heikille – JA PALJON, DNA maksaa Kimille 5 kertaa enemmän kuin yhdenkään uimarin tulot yhteen suomessa, miksi? Siksi, että Formuloissa eri yritykset tekevät tilinsä sponsoroinnilla kuten mm. Santander, ING ym. Formulat ovat markkinarako, joten pyrkikää kaikki yritykset tukemaan jo varhaismur.ikäisiä suomalaisia nuoria/lapsia (12-15v) autourheilijoita ja tehkää pitkää yhteistyötä summat suurenevat joka vuosi esim tasolla 1000 eur, 2000 eur, 4000 eur, 8000 eur, 20 000 eur… Yrityksen koosta riippuen!